Keppi suuhun ja juostaan... Juoksuharjoittelu tuottaa tulosta

Olen alkanut juoksemaan aamulenkillä vähintään puolet matkasta. Fiiliksen mukaan, välillä hölkäten ja välillä spurtteja tehden. Aamulenkitkin vaihtelevat arkiaamun puolen tunnin pikalenkistä vapaapäivän 1-2 tunnin metsälenkkiin. Tätä on jatkunut nyt yli 2 viikkoa, eli voi sanoa että siitä on tullut tapa. Aamu on ihan parasta aloittaa metsälenkillä ja pienellä juoksulla. Saliharjoittelu on tehnyt juoksemisesta kivaa, kun jaloissa on riittävästi voimaa. 😊 

Huippuhyvä olo juoksun jälkeen, toimii!

Koirien kanssa lenkkeilyssä on omat juttunsa. Alkulenkillä haistellaan tuoreimmat viestit ja eteneminen on hidasta. On myös paljon kiinni vuorokaudenajasta ja säästä miten pitkälle omat karvaturret suostuvat lähtemään. Tai Rita kyllä juoksisi niin kauan kuin itse jaksan, mutta Unni on tarkka auringon asennosta ja tuulen nopeudesta. Ei suostu myöskään jäämään yksin kotiin, koska haluaa olla mukana... Unnilla on myös tapana villiintyä ja taantua pentumaiseen olotilaan kun huomaa että alan juoksemaan. Silloin se nappaa hihnan suuhunsa tai alkaa haukkumaan vimmatusti. Tähän ei auta mikään harjoittelu, vanha koira (kohta 10-vuotias) ei opi uusia tapoja. Paitsi oppiiko sittenkin: Juokseminen onnistuukin hyvin, kun lykkää kepit molemmille suuhun ja sanoo että juostaan!

Juoksun jälkeen on lepohetki tarpeen koirillekin. Huomaa kepit!

Seuraava vaihe tai kynnys tai etappi omalla lyhyellä juoksu-urallani on todennäköisesti lähteä yksin juoksulenkille. Siis ilman koiria. Nyt se tuntuu kynnykseltä, en kertakaikkiaan saa itseäni lähtemään yksin tuonne metsään. Ystävien kanssa kyllä tehdään kaikkea, mutta juoksemisesta ei kukaan ole innostunut, joten en viitsi heitä kiusata. Olisikohan nyt aika etsiä juoksemiseen ja muuhunkin liikkumiseen seuraa?

Liikunnan iloa ja rentoutumistapoja

Kolme viikkoa on kulunut kirjoittamatta, nyt on aika taas palata lempiharrastukseni pariin. Olen kärsinyt pari kuukautta vatsavaivoista ja se on vähän hidastanut tahtia. Veikkaan että stressillä on oma osuutensa asiaan. Huomaan, että hankalia asioita käsitellessä vatsa reagoi voimakkaasti. Pientä pettymystä aiheuttanut painon junnaaminen ja sen käsittely on vienyt myös aikaa. Yleensä käsittelen asioita kirjoittamalla, mutta tällä kertaa niitä joutui miettimään enemmän omassa päässä. Kirjoittamisen lisäksi itselle paras tapa rentoutua, nollata päätä ja käsitellä asioita on käydä pitkillä kävelyillä metsässä. Metsässä koirien kanssa kävellessä syntyy parhaimmat ajatukset ja ideat, löytyy ratkaisu ongelmiin tai vähintään selviää miten ongelmatilannetta pitäisi alkaa työstämään. Toisilla asiat selkiytyvät yön yli nukkumalla, itsellä lähes kaikki mieltä painavat tilanteet unohtuvat metsässä. Eilen kävin Sveitsin luonnonpuistossa ohjatulla luontokävelyllä ja silloin muistui mieleen miten jo lapsena kävin leikkimässä samassa paikassa isoilla sammalmättäillä. Kotimetsä on tärkeä paikka.

Iltalenkki suolla upeassa auringonpaisteessa innosti koiratkin
juoksemaan kovaa. Tässä mittaillaan välimatkaa.

 
Treenit on joka tilanteessa sujuneet tosi hyvin ja antaneet paljon energiaa ja jaksamista arkeen. Liikkuminen on itsellä kolmas asia, josta tulee rento ja hyvä olo. Olotila ja hyvinvointi on suoraan verrannollinen siihen miten paljon ehtii ja pystyy liikkumaan. Olen nyt keskittynyt siihen, että treenien lisäksi kävelen ta pyöräilen tai teen muuta hyötyliikuntaa vähintään tunnin joka päivä. Työpäivän jälkeen olen lähtenyt koirien kanssa pidemmälle lenkille tai treeneihin, jos sellaiset on sovittu. Tästä alkaa pikkuhiljaa muodostua rutiini, toistoa on siis ollut riittävästi. 

Tämä viikko on ollut ihan superhyvä treenien suhteen. Muutaman viikon ajan ollaan tehty voimaharjoitusta ja se on tuottanut todella paljon tulosta. Isoilla painoilla lyhyitä sarjoja, ihan parasta salilla! Jalkaprässi, maastaveto, pystypunnerrus, rinnalleveto ja viimeisimpänä on harjoiteltu itselle todella haastavaa liikettä joka on tempaus. Olen niin innoissani tästä! Näyttää kehittävän kuntoa, liikkuvuutta ja tietysti voimaa parhaiten itsellä tämä harjoittelu. Erityisesti jaloissa voima on kasvanut ihan uskomattoman paljon. Keskiviikon treeneissä Janin kanssa jalkaprässissä meni 230 kiloa x 10 ja 240 kiloa x 6. Siitä alla oleva kuva todisteeksi...

Viime viikolla valmentajani Ira kysyi minulta treenin aikana olenko harjoitellut juoksemista. En ollut ja se jäi vähän mietityttämään. Pitkästä aikaa aloin tekemään aamulenkeillä hölkkä- ja juoksuharjoituksia ja se on tuntunut tosi hyvältä. Metsässä voi tulla vastaan hölkkäävä, koirilleen höpöttävä, kyykkäävä ja eri suuntiin heiluva täti, se olen minä 😄