Stressinhallintaa

Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, miten käsittelen stressaavia tilanteita. Ja sitä, mistä ne kehittyvät, miten niihin suhtaudun ja miten niistä pääsen yli. Oma elämänhallinta on parantunut huimasti kun olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin tällä matkalla ja kun olo on parantunut kunnon kohoamisen myötä. On kuitenkin tilanteita joissa vanha minä tulee esiin, vanhat ajatukset sekä tavat nousevat pintaan. Miten niistä selviää?

Yksi osa-alue missä olen kehittynyt paljon on työ. Se on myös hyvä esimerkki tähän, joten kirjoitan pikkuisen työstä. Tämä on vain yksi esimerkki, stressaavia asioita on ja tulee olemaan elämän joka osa-alueella ja niihin toimii samat lääkkeet. Tämä näkemys on myös varmaan vähän kapea ja yksipuolinen, koska tästä voisi kirjoittaa kokonaisen romaanin. Ehkä sitten joskus...

Työssä on ollut kaikkein vaikeinta tehdä muutosta asioihin. Se vaativuus ja täydellisyyden tavoittelu on usein itsessään aiheuttanut stressiä, kun huomaa ettei pystykään tekemään työtänsä niin hyvin kuin haluaisi. Sataprosenttisesta panoksesta ja omasta vaatimustasosta on jossain vaiheessa pystyttävä hölläämään, jos ei ole supermies tai -nainen. Itse en ole lähelläkään, mutta haluaisin tehdä kaikki asiat niin hyvin aina että olen itse tyytyväinen työhöni eikä mikään työ ole rästissä. Olen tämän asian kanssa paininut niin monesti ja aina törmännyt siihen että täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Ja siihen, että jos en osaa hellittää, stressi kasvaa liian suureksi. Olisinko sitten tyytyväinen, jos tekisin kaiken niin hyvin kuin oma vaatimustasoni edellyttää? Tuskin.

Tässä kohtaa olen oppinut enemmän ja enemmän olemaan stressaamatta, tekemään sen mikä on välttämätöntä ja ne mitä on jäänyt tekemättä, saavat jäädä odottamaan. Olen oppinut erottamaan kiireen ja sen aiheuttaman tilapäisen stressin ja tekemään sitä vastaan juttuja jotka auttavat päästämään siitä irti. Olen oppinut jakamaan. Sekä töitä että näitä ajatuksia. Olen käynyt keskustelua tästä ystävien ja erityisesti työkavereiden kanssa. Mikään ei ole parempaa kuin vertaistuki, työkaverit jotka näkevät minut ja työni jäljet joka päivä ja tekevät samaa työtä kanssani. Ja ystävät jotka tasapainottavat elämän muita osa-alueita. Tässä, niin kuin muissakin asioissa on katsottava silti peiliin ennen kuin muutosta todella tapahtuu. Se, että kelpaa itselle ja on hyvä vaikka miten päin seisoisi, auttaa myös tässä asiassa. 

Helposti stressi vaikuttaa uneen ja syömiseen negatiivisesti. Jos ei pidä varaansa, ei saa nukuttua tarpeeksi. Olen hyvä nukkumaan ja ottamaan päiväunia, joten nukkuminen ei ole itselle yleensä ongelma. Mutta väsyneenä tulee mahdollisuus unohtaa miten pitäisi syödä. Tulee napostelua ja liian isoja ruoka-annoksia. Koska ei vaan jaksa enää miettiä omaa hyvinvointiaan, siitä tulee kierre. Väsymys pahenee ja syöminen lisääntyy. Näin olen toiminut ennen. Nyt oma hyvinvointi tulee ensin ja en lähde tuolle tielle, vaikka ajatukset saattavat lipsahtaa vanhalle uralle. Silloin mietin miten tästä pääsen irti, stressi ei saa hallita elämää. 

Omat stressinhallintakeinot ovat muuttuneet. Edelleen kuuntelen musiikkia, luen ja katson tv:ta nollatakseni ajatuksia. Mutta tärkein tapani hallita stressiä on liikunta ja liikkuminen. Kun pääsen salille, väsymys unohtuu ja treenien jälkeen on superhyvä olo. Mitä kovempi treeni, sitä enemmän pääsen stressaavasta olosta eroon. Tämä toimii itsellä älyttömän hyvin. Ihan uusi, muutaman viikon käytössä ollut keino on lähteä heti välittömästi työpäivän jälkeen koirien kanssa metsään pitkälle lenkille. Tämä on auttanut minua niin paljon että voin antaa tämän neuvon kaikille: 

Menkää metsään!

Metsässä ajatus kirkastuu ja askel kevenee.

Mikään ei ole parempaa stressinhallintaa kuin seurata karvakuonojen
innokasta leikkiä!