Muutos näkyy heti

Säännöllinen harjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka vaatiikin hieman rytmiin totuttelua. Lepopäivät tulevat juuri oikeisiin väleihin ja osaan ottaa ne tarpeeksi rennosti, että lepo menee perille samalla lailla kuin treenikin. Heti ensimmäisen viikon jälkeen kroppa alkoi muuttumaan, ylimääräinen turvotus katosi ja lihakset tuntuvat taas paljon selkeämmin (missä niitä nyt onkaan). Kolmas päivä uudella ruokavaliolla teki kasvoistakin kapeammat, tai ainakin siltä tuntuu ja näyttää. Painokin lähti putoamaan hyvin: -1,5 kiloa ensimmäisellä viikolla. Tosi kiva!

Viikonlopun liikuttajat kuvissa. Kävin koirien kanssa pitkästä aikaa suolla ja siellä oli todella nastakengät tarpeen. Kahvakuulalla hoidettiin lauantain treeni.

Tänään tehtiin Fit Kunnolla valmentajani Jannin kanssa jalkatreeni: jalkaprässiä, päkiöille nousua puolapuilla, hobbittikävelyä kahvakuulan kanssa, korkean boxin päälle nousua yksi puoli kerrallaan, kyykkypitoa seinää vasten ja lopuksi reiden loitontajalla viimeistelyt. Teen kaikki sarjat aina viimeiseen asti eikä enää hätkähdytä kun kuulen PT:n suusta "Enää 20 toistoa". On hauskaa miten paljon tehoja itsestä lähtee irti kun tekee vain sen mitä käsketään. Harvoin pystyy viimeisiä liikkeitä vakavalla ilmeellä hoitamaan, vaan yleensä kasvoilla on sellainen "iloinen irvistys" jota jotkut hymyksikin ovat väittäneet. Se ei ole kipua eikä tuskaa, se on sitkeyttä ja onnistumisen iloa, kun keskittyy liikkeeseen ja saa liikeradat kohdilleen. 

Treenin jälkeen mietin, että yksi tavoite tämän kevään aikana on saada samanlainen tekemisen meininki myös omatoimiseen harjoitteluun. Miten se onkin niin helppoa tehdä mitä toinen käskee, mutta itsensä käskeminen on niin vaikeaa. Onko se sitä, että en halua treenata yksin ja käyn siksi mieluiten ryhmätunnilla, vai onko se vain laiskuutta tehdä mitään yksin ja omin päin? Luulisi että se ei ole niin vaikeaa, mutta kyllä vain tuntuu itsellä olevan...

Salin seinältä bongattu motivaatiojuliste. Lauantaina on ohjelmassa omatoiminen ryhmäliikunta eli LesMills BodyPump.

Ruokavalio kunnossa

Eilen sain valmentajaltani uuden ruokavalion. Koska yksi tavoite on painon putoaminen, eikä se onnistu pelkän liikunnan avulla, ruokavalio on tärkein osa tätä projektia. Se on sellainen, jota pystyn ja jaksan noudattaa nämä viikot ja sellainen, jonka avulla opettelen pitämään saavutetun painon. Se on myös lihaton, sokeriton, vehnätön ja maidoton, joka laittaa oman haasteensa saada kaikki tarvittavat ravintoaineet ruoasta.
Tämän matkan aikana olen taas kerran sen todennut: syöminen on itselleni terveellisten elämäntapojen vaikeimpia asioita. Minä syön tunteella, eli olen tottunut syömään iloon ja suruun. Stressaantuneena ja väsyneenä ruoka on helpottanut oloa. Tai sitten ei ole jaksanut ajatella mitä syö ja silloin on taas on syöty mitä sattuu. Minä olen aina tykännyt makeasta, eli olen syönyt surutta paljon suklaata, pullaa ja kakkuja oikean ruoan lisäksi. Olen sokeririippuvainen. Pystyn syömään suklaata rajattomasti, ilman että siitä tulee paha olo. Se ei tarkoita että voin syödä yhden suklaalevyn kerralla, vaan yhden päivän aikana olen joskus syönyt kilon suklaata niin että ei tunnu missään. Paitsi että tuntuu. Se tuntuu lihaksissa ja nivelissä särkynä ja kipuna, se tuntuu päässä humalan kaltaisena olotilana. Suklaata syömällä pystyin ohittamaan kaikki ikävät asiat ja korvaamaan sillä omien tunteiden käsittelyn. 
Tätä kirjoittaessa huomaan, että aihe on melko vaikea ja henkilökohtainen. Siksi haluan siitä kirjoittaa. Tiedän, että en ole asian kanssa yksin tai poikkeuksellinen, vaan minulla on kohtalotovereita. Olen se, joka ei pysty ottamaan vain yhtä palaa, se jolle yksi herkkupäivä viikossa ja muuten tiukka linja- ajattelu ei sovi. Sokeriton ja vehnätön ruokavalio on paras tapa itselle päästä irti sokerikoukusta. Kun sitä on noudattanut pari viikkoa, olo paranee ja tietää että ei olekaan niin toivoton tapaus. Tietää että onnistuu. 😌
Mutta miksi sokerittoman lisäksi myös vehnätön ja maidoton? Minulla on fibromyalgia, johon sokerittomuus ja vehnättömyys auttaa. Kun jätän vehnän, jätän silloin leivän joka on niin hyvää. Jätän pullat, myös sokerittomat ja jätän suurimman osan valmiista elintarvikkeista, koska melkein kaikessa on vehnää. Kun vehnä on poissa, silloin lisätyn sokerin pois jättäminen on todella paljon helpompaa. Suurimmassa osassa valmisruokia on sokeria, joten sokerin osuus ruokavaliosta pienenee automaattisesti. Kun vehnä ja sokeri ovat poissa, voin paljon paremmin, eli niveliä ja lihaksia ei särje epämääräisesti koko ajan. Maidotonta ruokavalio on kokeilu, jota olen suunnitellut jo pidempään. Maitoa en juurikaan käytä, mutta olen syönyt rahkaa, jugurttia ja raejuustoa ja tykkään niistä paljon. Haluan kokeilla onko maitotuotteilla vaikutusta nenän ajoittaiseen tukkoisuuteen josta kärsin. Nyt siihen on hyvä tilaisuus.
Lihattomuus onkin sitten toinen tarina: joitakin vuosia sitten tyttäreni ilmoitti, että haluaa ruveta kasvissyöjäksi. Koska halusin varmistaa, että ruoasta tulee edelleen riittävät ravintoaineet, lähdin hänen kanssaan samalle linjalle. Sovimme, että jätämme lihan pois ruokavaliosta. Itsellä on ollut jonkin verran ongelmia vatsan kanssa ja se mitä syö vaikuttaa joskus todella paljon oloon. Lihan jättäminen oli helppo muutos, vatsa alkoi voida paremmin sen myötä. Minä olen edelleen samalla linjalla. Teen kyllä liharuokia tarvittaessa, mutten niitä itse syö. 

Olen siis todella onnekas, että saan omaan syömiseeni näin suuren tuen. Ruokavalio koostuu puhtaista raaka-aineista, jossa hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen suhde on oikea ja energian saanti valmiiksi laskettu sekä kulutukseen suhteutettu. Syön paremmin kuin koskaan, hyvää ja ravitsevaa ruokaa tarpeeksi usein ja säännöllisesti. Ja mikä parasta, nälissään ei tarvitse koskaan olla!

Uuden ruokavalion ensimmäinen aamupala valmistui näistä.

Tuloksien pohjaksi kuntotestit

Viikko alkoi kuntotesteillä Fit Kunnolla. Aina yhtä jännittävää, melkein kuin hammaslääkäriin menisi. Mitä paljastuu, olenko pystynyt pitämään edellisen testin kuntotason vai onko se romahtanut? Sitten kun testit alkavat ja keskittyy vain niihin, jännitys katoaa ja pystyy unohtamaan ympärillä olevat ihmiset ja ottamaan itsestään kaiken irti. Silti tulee mietittyä joka kerta jälkeen päin mitä voisi tehdä vielä paremmin. Siitä ne tavoitteet tulevat ja vahvistuvat.

Tässä alkutestien tulokset:

Viime vuonna testit tehtiin kerran kuussa, nyt testit ovat kolmen kuukauden välein. Nyt kunto ja liikkuvuus ehtii kehittyä enemmän ennen seuraavia testejä. Jokainen viikko on suunniteltu valmennuksen suhteen niin, että tuloksia syntyy. Joka toinen viikko kolme tuntia valmentajan kanssa ja joka toinen viikko kaksi. Voima ja kestävyys kaksijakoisena eli yläkroppa ja jalat eri päivinä. Lisäksi jokaisessa treenissä on aerobinen osuus. Tämän lisäksi käyn ryhmäliikuntatunnilla vähintään kerran viikossa. Se on joko kestävyyttä, aerobista tai kehonhuoltoa, oman kunnon ja tuntemusten mukaan. Tunnit mitä ajattelin tähän sisällyttää, ovat Body Pump, Spinning, Kehonhuolto, Pilates ja Body Balance sekä uinti. Saatanpa käydä kokeilemassa jotain uuttakin. Eilen testasin Les Mills Grit Strength-tunnin, tai oikeammin puolituntisen. Jos luulin, että en pysty ilman omaa valmentajaa treenaamaan kovaa, niin olin väärässä. Puolen tunnin HIIT-treeni nosti sykkeet roimasti mukavuusalueen ulkopuolelle ja mikä parasta, uskaltauduin (ja pystyin) tekemään jonkin verran myös liikkeisiin kuuluvia hyppyjä. Ihan huippua!

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Vastuu elämän suurista muutoksista on itsellä, oli kyse sitten mistä tahansa asiasta. Oma kehitys voi vaikuttaa positiivisesti myös ympärillä oleviin ihmisiin. Siinä lauseita, jotka lukevat melkein jokaisessa jutussa mikä kertoo urheilun tai kuntoilun aloittamisesta, painonpudotuksesta tai mistä tahansa suuresta elämänmuutoksesta. Tärkeitä oivalluksia, jotka kulkevat mukana omallakin matkallani, ilman noita havaintoja en olisi onnistunut. Jos ei rakasta ja kunnioita itseään tarpeeksi, itsestä huolehtiminen ei välttämättä ole omassa tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla. 
Olen tottunut pitämään huolta kaikesta muusta kuin itsestäni. Oma hyvinvointi on ollut mielessä, mutta en koskaan aikaisemmin saanut nostettua sitä tärkeimmäksi asiaksi. Nyt kun onnistuin sen tekemään, se on tuonut paljon hyvää omaan elämään ja omien arvojen ja ajatusmaailman muutos näkyy läheisille jaksamisena, hyvänä olona ja positiivisuutena. Aiempi stressi ja epämääräinen huono olo, joka näkyi myös läheisille hyvin, on poissa. Ja yllättäen tämä kaikki tarkoittaa sitä, että pystyn huomioimaan läheisimmät ihmiset ympärilläni paremmin kuin ennen. Ottaa vastuu itsestä ja omista valinnoista, niin että tietää: Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestani, se olen minä joka valitsen mitä syön, miten paljon saan unta ja miten paljon käytän aikaa liikuntaan. Tervettä itsekkyyttä, siksi sitä sanotaan. Joskus alussa mietin miten paljon tämä vaikuttaa läheisiini ja voinko ottaa itselleni tähän niin paljon aikaa kuin haluan. Muutos on tullut pikkuhiljaa ja pienistä asioista, se ei ole ollut "kaikki tai ei mitään" vaan paremminkin "askel kerrallaan". Moneen asiaan pätee tämä lause: Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Viime vuonna opin uintitekniikkaa ja uin ensimmäistä kertaa kunnolla. Toinen suuri saavutus mistä en osannut edes haaveilla oli se, että pystyin oikeasti juoksemaan elämäni ensimmäistä kertaa! Kaksi kilometriä meni ihan kivasti ja tänä vuonna juoksuharjoitukset jatkuvat. 😊

Painavaa asiaa

Minä olen koko ikäni taistellut enemmän tai vähemmän suuren ylipainon kanssa. En muista että olisin koskaan ollut oikeasti normaalipainoinen. Olen myös aina ollut sinut itseni kanssa, oli paino mikä tahansa. Siitä huolimatta olen ehtinyt kokeilla aikuisiällä kaikki mahdolliset laihdutuskuurit, dietit ja painonpudotuskeinot. Suuri ylipaino on minulle terveysriski, mutta se vaikuttaa myös elämänlaatuuni koska vaikeuttaa niin paljon liikkumista ja laskee vireystasoa. Siksi olen asettanut matkalleni tavoitteeksi painon jonka haluan saavuttaa. Kerron siitäkin, mutta tärkeintä itselleni on kirjoittaa hyvistä treeneistä, onnistuneesta ruokavaliosta ja sen vaikutuksista kehoon, sekä hyvän unen vaikutuksista. Kirjoitan tätä tunteella ja vain omista tuntemuksistani, no ehkä vähän myös lähipiirin näkökulmasta. Kaksi Suomenlapinkoiraa liikuttavat minua myös, joskin nämä tapaukset ovat hieman valikoivia sään suhteen: aina ei ole "lapinkoiranilma".

Suomenlapinkoirat Rita ja Unni

 

Minä vuonna 2007

Olen nyt tavoitteissani puolessa matkassa. Tähän mennessä olen saavuttanut painonpudotuksen suhteen 30 kilon "vähennyksen" siitä mitä olen ollut painavimmillani. Olen paremmassa kunnossa kuin olen koskaan ollut ja hyvä olo tuntuu ja näkyy monella tavalla. Jaksan paremmin töissä ja vapaa-ajalla enkä stressaannu enää niin helposti kuin joskus aiemmin. Seuraavan puolen vuoden aikana tulen kertomaan miten tämänhetkinen tavoite täyttyy ja mitä sen saavuttaminen vaatii. Miten onnistun pitämään saavutetun tavoitteen ja tekemään elämänmuutoksesta loppuelämän pituisen. Ja miten selviän jos en pääse tavoitteisiini. Ihminen on kokonaisuus ja matkalla pitää olla mukana kehon lisäksi mieli ja motivaatio. Niin kuin valmentajani treeneissä sanoo: "Mieli luovuttaa ennen lihasta." ja "Usko loppuu ennen kuin kunto." 

Minä joulukuussa 2016