Syömisen vaikeus ja paluu alkuun

Paino on mennyt ylös ja alas viikosta toiseen. Normaali tilanne kaikille jotka pudottavat painoaan, tiedän. Mutta itselle tuo on uutta, aiemmin paino on mennyt joka viikko alaspäin ainakin vähän. Mietin että tämähän piti olla helppoa ja hauskaakin. Nyt meinasi jo vähän alkaa harmittamaan oma osaamattomuus. Mistä se johtuu? Järkevä syöminen on sitä opettelua jos on vähänkin taipumusta sokeririippuvuuteen. Kun saa luvan yhtenä päivänä viikossa herkutella, se ei kaikille olekaan toimiva juttu. 

Kirjoitin valmentajilleni niukentuneiden hiilihydraattien ja yhden herkuttelupäivän aiheuttamista tuntemuksista näin: 
"Mietin että onko tämä vaihe nyt joku normaali taantuma, kun tarkalla ruokavaliolla on menty suhteellisen pitkään.  Olenko tehnyt itselleni tarpeeksi selväksi miksi haluan painoa pois? Miten paljon haluan sitä? Olenko liian tyytyväinen tähän olotilaan, vai onko mielellä muutosvastarintaa? Pysäyttääkö tyytyväisyys kehityksen? Tankkauspäivät ovat sellaisia luisteluratoja, olen kuin alkoholisti joka selittää itselleen että voi ottaa vähän vaan ja muutama ei haittaa yhtään. Aivan kuin päässä napsahtaisi jotain väärään asentoon, kaikki ajatukset järkevästä syömisestä katoavat ja päivät lipsuvat vähintään kahdeksi. Kaikki ajatukset keskittyvät ruokaan ja ylimääräisiä aterioita on saatava, koska on pakko. "

Tiedän, että sokeririippuvuuden vertaaminen alkoholiriippuvuuteen voi olla jollekin liikaa, mutta itselläni se on todellista. Kun joku hallitsee elämää niin, että oma kontrolli katoaa, riippuvuus on totta. Tuo kuvaa parhaiten omaa tilannettani, siksi haluan kirjoittaa siitä. Olin aika hyvin päässyt sokerista eroon, niin että pieni makeus ei haitannut elämää. Nyt kun ruokavaliota niukennettiin, herkut ja suklaa oli koko ajan mielessä. Sama tilanne kuin aina ennenkin: kaupassa järki jäi eteiseen eikä herkkujen ostamisella ollut mitään rajaa. En vaan pystynyt pitämään itseäni kurissa. Vaikka olin jo päässyt aika hyvin irti sokerista ja suklaasta, se mielitekojen määrä oli niin valtava että koukutuin uudelleen. Vaikka oli selvät ohjeet mitä on tankkaus, en vaan pystynyt pysymään siinä. Olin omasta mielestäni epäonnistunut, mutta vain osittain. Koska treenit sujuu niin loistavasti ja kunto nousee todella hyvin, tiesin että en ole täydellisen surkea. Minun pitää vaan aloittaa alusta.

Kaikki selkiytyy ja kirkastuu kun ajatukset jakaa jonkun kanssa. Vaikea on välillä tunnistaa ja tiedostaa mikä on vaikeaa ja mihin tarvitse apua. Kun sain riittävästi rohkeutta kertoa mikä mättää, sain samalla hetkellä riittävästi työkaluja asioiden työstämiseen ja muutokseen. Viime viikolla palasin siihen tammikuussa aloitettuun, toimivaan ja hyväksi havaittuun, tasaiseen ja tylsään ruokavalioon. Nyt otettiin maitotuotteet uudelleen käyttöön, koska ihan hirveätä muutosta en ole olossa huomannut tänä aikana kun ne ovat poissa olleet. En muutenkaan käytä maitoa, mutta raejuustoa, rahkaa ja jugurttia aloin taas välillä syömään.

Nyt on hyvä olo ruokavalion suhteen. Vähähiilarista tankkauspäivillä kokeiltiin ja se ei vaan sopinut. Olo on levollinen, vaikka tiedän että ei opettelu tähän lopu. Mutta ei tarvitse niin hirveästi miettiä ruokaa. Parasta tässä on se, että voin syödä näin koko loppuelämän.