Miten puhut itsellesi?

Miten minä puhun itselleni? Se on kysymys, joka kannattaa aika ajoin kysyä itseltään. Vaaka-asiaa kirjoittaessani tuli sinne pieni tekstinpätkä josta selvisi, että en ollut pieneen hetkeen itseeni  tyytyväinen. En tarpeeksi hyvä tai tarpeeksi tehokas. Joskus sellaiset ajatukset pääsevät valloilleen ja silloin ne kannattaa ohittaa nopeasti. Olenko oikein hyvä tällaisenaan, vai katsooko peilistä "kauhea läski ja aivan kamala ilmestys", sillä todella on merkitystä. Millaisilla ajatuksilla ruokin mieltäni, se vaikuttaa siihen miten tätä maailmaa yleensäkin katselen. Asenne ratkaisee, tai niin kuin ystäväni sanoo: "Posia peliin". Positiivisista ajatuksista tulee hyvä mieli, samoin kuin negatiivisista ajatuksista tulee kierre negatiivisuuteen päin. Aina puhutaan siitä miten syödään terveellisesti ja harjoitellaan pois epäterveellisistä tottumuksista, mutta yhtä tärkeää on harjoitella sitä, millaisia ajatuksia mielessä pyörii.

Syyllistyn nykyään itseni vähättelyyn tosi harvoin. Keskityn siihen mikä elämässä on hyvin, samoin kuin katson yleensä itseäni peilistä hymyillen, hyväksyvästi ja lempeästi. Ennen oli toisin, enkä halunnut olla valokuvattavana tai katsoa peiliin kovinkaan mielelläni. Joskus en halunnut lähteä isoon tapahtumaan tai juhliin, koska mietin miltä näytän muiden silmissä. Ajattelin että minä en ole tarpeeksi hyvä, enkä ole muiden silmissä arvokas tai kunnollinen. Että en hallitse elämääni, eikä minulla ole itsekuria, koska olen niin iso.  Mietin mitä muut ajattelevat minusta. Se rajoitti elämää ja sai välillä tuntemaan itsensä huonommaksi kuin muut. Nykyään en mieti mitä muut ajattelevat, vaan se mitä itse ajattelen ja mikä tuntuu itsestä hyvältä on tärkeintä. 

Olen viime aikoina tutustunut paljon uusiin, hyvinvointiin ja elämäntapamuutoksesta kertoviin blogeihin. Mielenkiinnosta sitä kohtaan miten muut asiat näkevät ja kokevat, samoin uutena kirjoittajana hakenut tukea sille, että tällainen oikeasti kiinnostaa ihmisiä. Kaikilla kirjoittajilla on nähdäkseni samanlainen elämänasenne. He ajattelevat itsestään positiivisesti, tekevät omaa matkaansa ilolla, eivätkä mieti miten muut heidät näkevät. Näin pääpiirteittäin. He kirjoittavat omasta elämästään innostavasti ja antavat hyviä vinkkejä onnistumiseen, mutta eivät kilpaile muiden kanssa. He tietävät, että ei ole vain yhtä ainoaa tapaa päästä tavoitteisiin, eivätkä tuputa omia toimivia tapojaan. He auttavat ja kannustavat niitä, jotka apua pyytävät. Tällaisia blogeja kirjoittavat kaikenlaiset ihmiset aktiiviurheilijoista ja hyvinvointivalmentajista meihin tavallisiin tallaajiin. Kaikille heille eli meille yhteistä on se, että olemme löytäneet liikunnan ilon ja se, että asiat tapahtuvat positiivisuuden kautta. Näistä esimerkeistä ja onnistumistarinoista saan itsekin voimaa ja uskoa siihen, että kokonaisvaltainen muutos toimii. Samanlainen asenne on valmentajillani: kaikki harjoitukset tehdään niin hyvällä mielellä ja positiivisella asenteella että saan ihan älyttömästi hyvää energiaa heiltä itselleni. Kiitos!

 Kaikki päivät eivät ole yhtä hyviä,

mutta kaikissa päivissä on jotain hyvää. 

Tällä viikolla ilahduttivat erityisesti onnistuneet ruokailut ja treenit.
Tässä kuvassa testissä ensimmäinen onnistunut yhden jalan punnerrus.
Vielä on harjoiteltavaa, mutta siitä se lähtee!