Mielitekoja ja päätöksiä

Ensimmäinen viikko uudella ruokavaliolla menty. Hyvältä tuntuu, vielä ei ole ollut mitään pahoja mielitekoja makean tai leivän suhteen. Valmentajani Janin laatima ruokavalio sisältää tarpeeksi vaihtoehtoja ja sitä kirjoittaessa on luettu minun ruokapäiväkirjaani tarkkaan: ruoka-aineet ovat juuri sellaisia mitä olen syönyt, mistä tykkään ja myös riittävän yksinkertaisia ja helppoja jotta niistä saa hyviä ja nopeita ruokia tehtyä. Tässä itsellä olisi kyllä parannettavaa. Olen vähän jopa kateellinen niille, jotka tekevät kauniita ja värikkäitä ruoka-annoksia joita voi kuvata muillekin. Tunnnustan, että olen suorastaan pakastekasvisten rakastaja, koska niistä saa nopeasti hyvän ruoan aikaiseksi. Tässä asiassa on opeteltavaa, ruokaan ja sen tekemiseen voisi hiukan enemmän panostaa. Samaa mieltä on varmasti tyttönikin, joka taitaa olla kyllästynyt kaupan pakastealtaan wokvihanneksiin... 😀


Eilen oli kyllä hieman hankalaa, kun jouduin kaupan karkkihyllyn kautta kulkemaan ja joka paikassa on myös Runebergintorttuja ja laskiaispullia houkutuksena käytävillä. Nämä elintarviketeollisuuden kausiherkut joista ennen vuoden kierto on laskettu. Makeat ja suolaiset syötävät jotka kuuluvat jouluun, pääsiäiseen, juhannukseen ja erilaisiin merkkipäiviin on tähän asti ostoskoriin tiensä löytäneet erinäisillä selityksillä höystettynä. Kyllä voin yhden syödä eikä elämä siihen kaadu, eikä ole niin ankeaa ja pitää ihmisen nauttiakin. Totta. Mikään ei tarkalleen ottaen kiellä minua syömästä sitä yhtä, tai juomasta yhtä tai kahta siideriä jos sitä haluaisin. (Tosin niistä siidereistä tulisi sen verran takapakkia kehitykseen, että en aio juoda ainuttakaan.) Mutta en usko että nautin elämästä yhtään sen enempää, päinvastoin. Haluan näyttää itselleni, että pystyn jos sitä haluan. Itsensä ylittäminen ja mukavuusalueelta pois meneminen on onnistunut niin monessa asiassa, että en voi kuin ihmetellä. Tässä syömisasiassa olen käynyt monta keskustelua itseni kanssa. Vaikka kauppareissun jälkeen onnittelen itseäni siitä, etten ostanut mitään ohi oman ruokavalion, en haluaisi tehdä tästä numeroa. Haluaisin että tämä menee luonnostaan ja automaattisesti niin, ettei tarvitse edes miettiä ostaisinko jotain. Asia on kunnossa tämän puolen vuoden ajan mutta miten loppuelämäksi? Opettelen tämän jutun nyt niin, että pystyn nauttimaan elämästä ilman jotain tiettyä ruoka-ainetta ja erotan oikeasti arjen juhlasta. Sana "kohtuudella" ei ole kuulunut tähän mennessä sanavarastooni, tai sitten se on tarkoittanut melko erilaista juttua kuin hyvässä kunnossa oleville ihmisille. Samoin "vähän vaan" olen osannut tulkita omalla tavallani. Tämä on se juttu, missä ylitän itseni nyt ja tulevaisuudessa! Siitä muistutuksena tuli tänä aamuna Facebookissa vastaan kuva kahden vuoden takaa. Oikealla tiellä ollaan. 😊

Minä tasan 2 vuotta sitten.