Kuinka paljon lepoa on riittävästi?

Viime viikko oli minulle kevennetty viikko treenien osalta. Kehonpainoharjoittelua, aerobista ja liikkuvuusharjoittelua tehtiin kolmena päivänä ja treenit oli suunniteltu kevyemmiksi. Olin myös talvilomalla ja ehdin tehdä pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja kävellä muutenkin todella paljon. Jotenkin viikko meni niin, että kävelin joka päivä yli 20000 askelta, kilometreissä yli 10 kilometriä. Sen verran oli tekemistä, että en ehtinyt ottamaan lomasuunnitelmiin kuuluvia päiväunia, vaan päivät menivät niin nopeasti että lepoa ei tullut lainkaan tarpeeksi. Loman päätyttyä olin todella väsynyt.

Minulle on useampi terveydenhuollon ammattilainen sanonut, että koirien ulkoilutus ei ole oikeaa liikuntaa, koska siinä ei hengästy eikä tule hiki. Uskoin pitkään sitä enkä omia tuntemuksiani. Ajattelin että en sitten liiku tarpeeksi, kun en enää koiralenkkien päälle jaksanut käydä yksin kävelylenkeillä tai tehdä muuta hikiliikuntaa. Vain salilla vietetty aika laskettiin, muu oli hyötyliikuntaa joka ei nosta kuntoa. Nyt kun on aktiivisuusmittari käytössä, tiedän että koirien kanssa ulkoillessa saa sykkeet hyvin nousemaan. Vaikka minulla on painoa se reilu 30 kiloa vähemmän, tämä ei ole omalla kohdallani mihinkään muuttunut: pääsen nyt vaan kävelemään kovempaa. Toki pysähdyksiä tulee ja välillä pitää mennä hitaammin, mutta metsässä lumisia polkuja kahlatessa tai mäkiä kiivetessä tulee jo puolen tunnin lenkistä peruskuntoa kohottava ja tunnissa saa keskitehoisen kävelylenkin tehtyä. Kun tuollaisia reilun tunnin kävelylenkkejä viikon ajan tekee päivässä 2-3 ja siihen muut liikkumiset päälle, tuntee todella tehneensä jotain. Kulutus oli viime viikolla keskimäärin 2600 kalorin tasolla päivässä. Askeleita tuli parhaimpana päivänä 30000, kun normaalisti kävelen päivässä keskimäärin 15000 askelta.

Yöunet jäivät kuitenkin seitsemään tuntiin ja se tuntui liian vähältä. Vaikka oli enimmäkseen energinen olo, viikonloppua kohden pirteys katosi ja väsymys alkoi tuntua. Minulla on ollut aina todella vahva sisäinen kello, eli herään aamuisin viisi minuuttia ennen kellon soittoa ja olen muutenkin aamuvirkku. Harvoin saan nukuttua aamuseitsemää pidempään, oli nukkumaanmeno ollut mihin aikaan tahansa. Valo vaikuttaa myös hyvin paljon elämään, syksyn pimeät kuukaudet olo tuntuu usein väsyneeltä ja unta tarvitsee yli kahdeksan tuntia yössä. Tammikuussa kun valo lisääntyy ja aurinko alkaa näyttäytyä päivä päivältä pidemmän ajan taivaalla, olo piristyy ja päivät jaksaa huomattavasti paremmin. Kellojen kääntö syksyllä sekoittaa unirytmin viikkokausiksi. Viime syksy oli pahin, heräsin jouluun asti melkein joka yö neljältä pirteänä. Unen tarve ei kuitenkaan ollut yhtään vähäisempi, päinvastoin... Päiväunet tulivat syksyllä elämään niin, että otin niitä töiden jälkeen aina kun ei ollut menoa minnekään, samoin viikonloppuna nukuin vähintään parin tunnin päiväunet. Näin sain pidettyä unen määrän riittävänä ja levättyä tarpeeksi. Tietysti olisi voinut yrittää väkisin kääntää unirytmiä aamua kohti, mutta parin iltavalvomisen ja aamuneljän heräämisen jälkeen totesin että se on poissuljettu vaihtoehto.

Maanantaina nollasin tilanteen, tietoisesti tein koiralenkit hidastetulla vauhdilla ja sain nukuttua hyvät yöunet. Venyttelin ja rullasin jalkoja, jotka kärsivät eniten viime viikon lomasta. Nyt alkaa olla taas hyvä olo, mutta tässä tuli selkeä muistutus itselle, että lepoa pitää olla suhteessa liikkumiseen riittävästi.

Lauantain aamulenkki ihanissa maisemissa, kuvassa Unni.

Rita nauttii lumesta.